Minä olen niin rakastunut tähän kirjaan että kaivan vaikka haudasta kirjailijan muutkin teokset.

Aivan loistavaa tekstiä, älyä vaativia dialogeja, ja sitten hahmot on ihan loistavia ja saan oikein nauraa ääneen Hannibalin touhuille. Siellä se istuu sellissään ja kirjoittelee arvostettuihin lehtiin psykologian artikkeleita ja keskustelee sivistyneesti ja kohteliaasti - ja sitten kun selliä siivotaan niin sille puetaan pakkopaita ja jääkiekkokypärä ettei se pysty puremaan. (Mulla on joku juttu pakkopaitoihin. Ja koska Hannibal on hahmona ihastuttava, riemastuttava ja hiukan häkellyttävällä tavalla vaarallinen, Hannibal pakkopaidassa on kiva mielikuva. Vähän niinkuin suklaa.)

Ja sitten se vaan on niin mahtava. Poliisi yritti kuulustella sitä koska sillä on tietoja sarjamurhaajasta, joka nylkee uhrinsa. Kuvittelen tilanteen näin: Ensin Hannibal vähän leikittelee poliisin kustannuksella käyttäen hienoja termejä, ja sillä aikaa kun poliisi raivoaa, tämä taittelee paperista hienon kanan ja laittaa sen tarjottimella toiselle puolelle (vierailijan on oman turvallisuutensa kannalta viisasta pysyä hyvän matkan päässä kaltereista).
Kirjassa mainittiin siis se kana ja poliisi ja tuo kohtaus vain hyppää todella elävästi mieleen.

Pakko päästä tänään kirjastoon...