Olin sellaisessa paikassa luokkani kanssa, mutta luokkani oli AIVAN erilainen kuin mitä se oikeasti on/oli. Se oli suuri, vanha talo, mutta siitä näkyi unessa vain eteisaula ja valtavat portaat. En tiedä ollenkaan, miksi meidän koko luokka oli siellä talossa, se nyt vain oli.

Minun ystäviäni olivat kaikki tosi kummallisia, mutta muistan tarkasti vain yhden. :( Se oli sellainen poika, jonka olisi pitänyt silleen olla rullatuolissa, mutta sen sijaan sillä oli sellainen pitkä lava, josta törrötti paksuja piikkejä joiden päällä se makasi. Ja se lava liikkui jotenkin itsestään, tai siis että kukaan ei työntänyt sitä.
Minä olin ihan itseni näköinen siinä unessa.

No, muut luokkalaiset oli sellaisia blondeja jotka vain meikkasi koko ajan jne, sellaisia hirveitä stereotypiateinileffapahiksia :DDD Ja sitten ne kiusasi niitä mun kavereita, ja suutuin ihan hirveästi. Sitten sanoin niille, että tehdään kisa, ja että lyön vetoa että meitä äänestetään enemmän! Ne katsoi meitä silleen haastavasti ja suostui. Siinä kohdassa unta en vielä tiennyt mistä kisasta oikein oli kysymys vaikka uniminäni tiesi.

Sitten uni hyppäsi ajassa eteenpäin ja seisoin siellä ylätasanteella ja sanoin jotain siihen tyyliin, että nyt näytelmät ovat valmiit. Eli siis oli tehty näytelmät, ja sitten yksi niistä blondeista oli siellä ylätasanteella mun kaa. Se sanoi, että haluaa vilkaista mun kanssa kenraaliharjoituksia ja suostuin, ja siellä oli sellainen iiiiiiiiso laatikko, jonka etuosan peitti musta verho. Mutta se laatikko läpimitaltaan ehkä kaksi metriä or so.

Ja siellä oli sellainen nukketeatteri ja ne lavasteet oli aivan upeita. Sitten ne nuket oli sellaisia mollamaija-tyylisiä ja aika ränsistyneitä. Se näytelmä oli aika outo, ja se sijoittui sisällissotaan. Siellä oli koti, jossa jotkut tyypit tappoi jotain tavallisia ihmisiä ja ne kaikki puhui sellaisilla ylinäytellyillä tekokimeillä äänillä. Kehuin jotain ystävistäni erityisen hyväksi.

Me ei katsottu näytelmää sen enempää, vaan laskettiin verho alas ja sanoin, että eikös vain olekin hyvä! Ja se blondi näytti kauhean hämmentyneeltä. Sitten se teki jotain, en muista mitä. Kai se yritti tehdä minulle jotain ilkeää, mutta olin unessa hirveän ketterä ja pyöräytin sen kädet helposti silleen lukkoon ja sanoin sille jotain. Se yritti rimpuilla ja hetken me nahisteltiin siinä ja kieputin sitä sellaisilla hassuilla tavoilla niin ettei se voinut lyödä mua tai mitään. Sitten kiepautin sen vielä yhden kerran ja heitin alas portaita. :    DDD ja sen kohdan tajuamisesta en ole oikein varma.

Siinä kohtaa uni taas hyppäsi eteenpäin ajassa. Näytelmäjutut oli ohi ja mun ystävät seisoi sellaisessa jonossa tasanteella ja ne blondit meitä vastapäätä. Kuljeskelin oman jononi viertä ja puhuin niille jotain, mutta muistan että joku oli kerotnut että blondin traagista putoamista portailta oli kehuttu kovasti. "Ja sekin oli mun idea!" sanoin tosi vahingoniloisena ja nauroin sellaista BUAHAHAHA! naurua ja ystävät tirskuivat.

Sit taas hyppy. Siivosimme näytelmien jälkiä ja annoin ystävilleni niiden tavaroita ja vaatteita ja kaikkea, ja jostain syystä se oli unessa minun vikani että ne oli levitelty ympäriinsä. Jossain vaiheessa sitten kaikki muut olivat lähteneet, paitsi piikkilavatyyppi. Se istui siellä ala-aulassa sellaisella penkillä ja odotti että toisin sen piikkilavan. En tiennyt, miten saisin sen alas joten työnsin sen vaan portaisiin ja se tuli alas kauhealla ryminällä, meni oven läpi ja jatkoi matkaa ja törmäsi sellaiseen kasaan missä oli kaikkea randomia.

Menin sen perään ja pyysin anteeksi siinä matkalla ja se sanoi siihen vain että tarvitsee piikkilavansa. Ja sitten tiesin että olin kadottanut sen nukenkin, vaikka se ei sanonut mitään ja tiesin että se tarvitsi sen takaisin. Menin sinne piikkilavan luo ja kaivelin sen ympäriltä, ja siellä oli se nukke ja muitakin nukkeja. Otin sille kaikki näteimmät nuket ja ajattelin että annan ne sille joululahjaksi. Laitoin kaikki nuket pussiin, jossa oli suuri pahvilaatikko, ja ne mahtuivat sinne ihan hyvin. Nuken lisäksi otin sellaisen tarran, jossa luki jotain siihen nukkeen liittyvää.

Sitten otin lavan ja olin siellä ja annoin sille sen nuken ja se oli ihan hirveän ilahtunut kun se näki sen tarran. Istuin sen viereen enkä yhtään muista mitä me puhuttiin. Muistan kyllä, että se kertoi miten niiden suihkulähteestä oli kerran tullut valas ja että siitä oli kuvakin.

Pidin mun kättä silleen hauskasti, silleen kämmen ylöspäin koska halusin että se pitää mua kädestä, ja sit se vaan kattoi mua ja tajusi ja me istuttiin siinä ja se piti mua kädestä ja kysyi jotain mihin vastasin tosi lyhyesti. Sit me ei enää puhuttu mitään ja olin tosi iloinen. Se tyypin kasvot oli sellaiset tosi kulmikkaat ja silmät sellaiset kapeat viirut. Hiukset oli sellainen musta pehko ja vaatteita ei muistaakseni taidettu näyttää unessa.

Se jotain nypläs mun kättä tai jotain. Ja sit se lava lähti itsestään vierimään ja me lähdettiin sen perään. (Miten, sehän oli rampa!) Me mentiin ulos ja se lava oli ajanut suihkulähteen läpi. Me katsottiin kun sitä vettä roiskui ihan hulluna joka suuntaan sellaisen suuren, puisen vesirattaan läpi, sellainen pyöreä kärrynpyörän näköinen mitä on tosi vanhoissa myllyissä. Ja sitten me huudettiin että sieltä tulee valas, ihan kuin silloin kauan sitten!  Ja sitten heräsin.