Huomenna on jonkun sukulaiseni hautajaiset ja pääsen sinne mukaan. En oikein tiedä kuka se nyt kuolikaan, joku a:lla alkava se oli. En tiedä olenko ikinä edes nähnyt koko tyyppiä. Mutta olen kai aika ihmeellinen, mutta minusta on mukavaa mennä hautajaisiin. Ainakin täällä Ylistarossa, koska täällä on hieno kirkko. Se on nätti, kun siellä on hienot kaiverrukset ja seinämaalauksia ja se on korkea ja linnamainen ja jännä ja hieno.

Ja ruumisarkut on kivoja niin näen sellaisenkin ekaa kertaa läheltä. En sure sen tyypin kuolemaa, koska uskon että ihmiset menee kuoleman jälkeen johonkin kivaan paikkaan. Miksi surisin jotain tyyppiä jota en ole koskaan nähnyt kun sillä ei edes ole mitään hätää?

Saan kuunnella hienoa, surumielistä urkumusiikkia ja istua penkissä, kirkossa on viileää. Ja kun se haudataan niin saa seistä varjossa. :) Eli voin laittaa pitkähihaisen paidan, se on sellainen aika hieno musta paita, jossa on hienot napit... Se on äidin vanha, se on körttiläinen paita. Ja pitkä, musta hame, joka ulottuu nilkkoihin asti ja reunassa on ihan pikkuisen tylliä. Se on sellainen alaspäin levenevä hieno hame.
Ja nätit kengät, joissa on kahdeksan sentin korko. Ne on hienot, ostin ne kirpputorilta. Ne on sellaiset vanhanaikaiset pyöreäkärkiset ja korko on leveä, joten niillä on helppo kävellä.