Kaukaa kulkee linnaan tie
yli laaksojen hiljaa se vie
korkealle tornit kohoaa
kivisyys taivasta painostaa
punainen nurkkia koristaa
ja tyttö vallihautaan kissansa hukuttaa.

Olen hiiltynyt kasa lattialla
olen kiiltävä kuva pöydän alla
olen hirtetty kaulasta ja paidan alta
olen kukka keltainen hautausmaalta

Olen kylmä rauta kaivon pohjasta
olen sininen kello kissan kaulasta
likainen naula peilin laidasta
tiukka huivi naisen niskassa

Olen hillopurkki ja raastinrauta
toimiva hella ja lattian alla
olen pölyinen verho ja likainen ikkuna
olen sumuinen taulu ja pianon kaiku

Olen harmaa, kalpea ja kauhea haamu
tyhjä kellari ja kipeä naarmu
olen viisikätinen ydinpommi
olen kolmio, käärme ja vesitorni

Olen silkkinen viitta ja kuluneet sukat
ja tunteeni ovat
pohjaan
palaneet
peilin
palat