Meidän demo on muuttunut taas paremmaksi. Nyt kun repliikit osataan niin hyvin, että ne on pelkkää rutiinia, niihin ei tarvi kiinnittää oikeestaa yhtään huomiota eikä ole niiden orja. Mulla on asia, jonka haluan sanoa, ja sanon sen joillain sanoilla enkä täsmälleen siten kuin käsikirjoituksessa. Näin keskittyminen kohdistuu näyttelemiseen eikä repliikkien tankkaamiseen. Me liikutaan luonnollisemmin ja pysytään paremmin rooleissa ja mukana on enemmän tunnetta ja enemmän fyysisyyttä.

Sitten jälkeenpäin on vain tosi vaikeaa vanuttaa se roolihahmo ulos itsestään. Se jää jotenkin elämään silleen hiukan härnäävästi. On poikamainen olo ja puhun vahingossa matalalla Voltin äänellä ja sellaista. Ensi kerralla kyllä ravistelen sen hahmon pois ihan kunnolla äänen kannsa BLRBLLLBLRLLBLRLRLBLLRR kunnes se lähtee ihan pois huis pois.

Mut siis uskon että meidän esitys menee tosi hyvin kun tässä vielä pari kertaa vedetään valojen ja harjoitusyleisönki kanssa.