Olin jossain paikassa, luullakseni sisällä. Olen melko varma että olin sisällä. Olin siellä perheeni (unessa perheeni oli erilainen kuin oikeasti) ja muutamien kasvottomien muiden ihmisten kanssa. Se oli todella iso rakennus, suuri ja laatikkomainen ja se jatkui maan alle. Aluksi olimme ylemmissä kerroksissa, mutten lainkaan muista mitä siellä tapahtui.
Sitten kuitenkin menimme jonkun tyypin kanssa kävelylle. Kävelimme leveää käytäväntapaista eteenpäin. Seinät ja lattiat olivat harmaata betonia, tunnelma oli vähän samanlainen kuin parkkihallissa, mutta ympärillä oli huonekaluja ja jotain epämääräisiä esineitä. Siellä oli sohva, jolla istui joku henkilö. Henkilö esiintyi unessa aiemminkin, mutten oikein saa mieleeni missä yhteydessä.
Hänen ulkonäkönsä jäi kuitenkin mieleen; mustat, lyhyet hiukset. Toisella puolella siilitukka ja toisella puolella sellainen Marilyn Manson/Közi- kampaus. En tiedä oliko hän tyttö vai poika, mutta ilme oli melankolinen, koko tyyppi oli kuitenkin jotenkin imelä. Hänellä oli myös iso, pitkä, kapea nenä. Näin hänet vuorotellen mustassa löysässä hupparissa ja sellaisessa nahkatopissa. Enemmän kuitenkin mustassa hupparissa ja housut olivat aina mustat. Kasvot olivat jokseenkin tyttömäiset ja ääni oli sellainen naisen/nuorehkon pojan nenä-ääni. Tämä tyyppi kääntyi katsomaan minua.
Tähän väliin voisi sanoa, että olin unessa sellainen kuin olen oikeastikin. Hiukan pyylevä (vaikka kaikkien tekemieni testien ynnä muiden mukaan olen kyllä normaalipainoinen...) ja epämääräiset kasvot ja tylsät hiukset. Minulla oli unessa päällä musta hameeni. Se niistä, jossa on rusetteja ja rimpsuja.
Joka tapauksessa, tämä sohvaihminen, kutsukaamme häntä nyt vaikka Siiraksi, katsoi minua ja pyysi tulemaan luokseen. En muista tarkalleen miten se pyysi. Pyysikö se apua vai mitä se sanoi? Kuitenkin teki selväksi että minun piti mennä sohvalle. Aluksi olin hirveän varuillani ja vain tuijotin sitä. Seuralaiseni sanoi ettei kannata, että se on vaarallista ja niin edelleen. Lähdimme kävelemään pois, mutta käännyin vielä taakseni ja näin että Siira näytti hyvin surulliselta. Väänsin unessa kulmakarvani sellaiseen surulliseen asentoon ja muutin mieleni. Käännyin kävelemään ja se tyyppi, jonka kanssa alun perin kävelin, vain katosi yhtäkkiä. Sillä oli sellaiset lyhyet, kiharaiset kermanvaaleat hiukset.
No, kuitenkin. Menin Siiran luo ja istuin sen viereen sohvalle. En oikein muista mitä tapahtui. Kaiketi juttelimme jostain. Sohva oli sellainen pitkä, epämääräisen värinen, ja keskikohdassa ei ollut ollenkaan selkänojaa, vain reunoilla oli selkänojat. Sohvan vieressä oli Siiran kulunut reppu, joka oli selvästikin täynnä tavaraa. En tiedä mitä, jotain randomia vain.
Istuimme sohvalla ja yhtäkkiä Siira pyysi että koskettaisin sitä. Suostuin ja jotenkin sen hupparin hiha kääriytyi ylös. En muista vetikö se sen itse vai minä. Sen käsivarsi oli lihaksikas ja siinä oli pääkallotatuointi ja paljon muita tatuoineteja, mutten muista millaisia ne olivat. Jos niitä edes näkyi unessa.
Sivelin sormilla sen kämmeniä ja etsin sormillani pulssia. Selitin, että "siskoni Mirka (?) on todella hyvä saalistaja ja hän aina etsii..." - tässä kohdassa löysin pulssin - "pulssin!"
Siira näytti ilahtuneelta ja sanoi siskoani eteväksi tai joksikin muuksi samankaltaiseksi. Kuitenkin, siskoani (ja minulla ei siis oikeasti ole siskoa) kehuttiin ja tunsin oloni hyvin ylpeäksi.
Sitten siihen sohvalle tuli istumaan kolme muuta tyyppiä. Kaksi Siiran toiselle puolelle ja yksi minun viereeni. Minun viereeni istui sellainen ihminen/olio, jolla oli sellaiset aika lyhyet, pörröiset vaaleahkot hiukset ja pyöreät, kovat kasvot. Ilme oli sellainen julman ja päättäväisen sekoitus. Tästä Pellavapäästäkään en tiennyt, että oliko hän tyttö vai poika.
En muista mitä sitten tapahtui, kai jutustelimme jostain... Joka tapauksessa, jossain vaiheessa puhe tuli hameestani ja yrittivät kurkata hameeni alle. Siitä uniminäni ei tietenkään pitänyt sen enempää kuin minäkään olisin pitänyt, joten hän esteli eivätkä ne saaneet nostettua hametta. Siira ja Pellavapää alkoivat riidellä ja kiskoivat hamettani ja yksi sellaisista rypytyksistä meni rikki jotenkin oudosti. Ne pelästyivät hiukan ja syyttelivät toisiaan. Sanoin että niiden pitää korjata se, ja sitten ne vain jotenkin menivät kauemmas. Päätin antaa asian olla ja äkkiä olimmekin sellaisessa huoneessa, jossa voi pelata pelejä ja katsoa elokuvaa ja sellaista.
Meidän oli tarkoitus katsoa Death note- elokuva. Minä istuin todella korkealla jakkarantapaisella, tai en ole ihan varma istuinko vai seisoinko. Joka tapauksessa oli korkealla eikä minun tarvinnut tukea itseäni mitenkään. Televisio, josta katsoisimme elokuvan, oli pieni ja vanha eikä missään ollut DVD- laitteita tai edes VHSsää. Mutta en ihmetellyt sitä unessa. Ystäväni, jonka kanssa olin kävellyt alhaalla käytävässä ennen kuin näin Siiran, istui lähettyvilläni.
Huoneeseen tuli joku tyyppi. En jaksa kuvailla miltä hän näytti, mutta hän oli aivan varmasti miespuolinen ja hänellä oli kädessä pieni rasia, jonka hän antoi minulle. Siellä oli hampaita, myös vampyyrinhampaat. Olin hirveän iloinen lahjasta ja siinä sählättiin kaikenlaista. Kävi ilmi, että lahja olikin tarkoitettu sille ystävälleni eikä minulle, ja ettemme katsoisikaan Death note- elokuvaa vaan animea (? Minähän inhoan Death noten animeversiota...) ja muistan miten hämmentynyt olin kun olin ollut väärässä.
On vaikea muistaa mitä tapahtui sen jälkeen unessa. Muistan, että Siira oli siellä ja muita, ja olimme kai jossain vaiheessa ulkonakin, en ole varma... Mutta jotain sellaista että Siira jotenkin pompotteli minua. Ei se mitään ilkeää tehnyt, mutta jotenkin oli sellainen alistunut tunnelma aina välillä. Muistan unesta sen että se vetosi omaan surkeuteensa ja yksinäisyyteensä ja suruunsa aina välillä, syistä joita en yhtään muista. Eikä unessa kerrottu miksi se oli niin surullinen. Se oli vain surullinen ja sillä hyvä.
Se oli aika kiva uni, vaikka olikin aika outo.
Kommentit