Näin oudon... "painajaisen" vähän aikaa sitten, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa siitä tänne ennenkuin nyt. Eli:

Olin koulussa, luulen että se oli jonkinlainen sisäoppilaitos, sillä se oli todella suuri, kolmikerroksinen rakennus ja kaikilla oli koulupuvut. Koulu oli tosi vanhanaikainen eikä siellä ollut tietokoneita eikä mitään, ja värisävyt vaihteli sellaisesta harmahtavasta vaaleanruskeasta kastanjanruskeaan. Lattiat olivat vain jotain. Jotain. Kai puuta. Tai marmoria.

Olimme oppitunnilla, ja siellä oli paljon ihmisiä. Minulla oli kaveri, poika, mutta en muista mikä sen nimi oli siinä unessa. Sitten opettaja näytti tosi iloiselta ja löi kädet yhteen. "Arvatkaas mitä löysin!" se sanoi ja veti jostain pään. Siis ihmisen irtileikatun pään. Se nosti sen korkealle ja esitteli sitä kaikille. "Sainkin kavuta aika pitkän matkan, piti kävellä portaita alas 15 kerrosta!" se sanoi ja kysyi, haluaako jotkut mennä myös. Minä ja kaverini haluttiin.

Sitten olimme sellaisessa todella, todella pimeässä portaikossa. Se näytti vähän niinkuin joltain kerrostalon rapulta, mutta siellä oli vain portaita ja tasanna, portaita ja tasanne, portaita ja tasanne, portaita ja tasanne ja niin edelleen. Siellä oli TODELLA pimeää.

Me lähdettiin kävelemään niitä portaita alas ja välillä meidän kanssa käveli sellainen tosi ärsyttävä pikku poika siitä samasta koulusta. Se tavallaan niinkuin roikkui meidän perässä mutta tavallaan me myös tykättiin siitä. Se tunnelma oli sellainen hauska ja iloinen vaikka vähän ärtynyt sen pikkupojan takia, "jipii me mennään etsimään päitä! mutta harmi että toi kakara on mukana

No, me mentiin alaspäin vaikka miten monta kerrosta, jotenkin aivan älyttömän kauhean pitkä matka. Joku meistä sanoi aina välillä että "15 kerrosta" toteavaan sävyyn.

Ja sitten ne päät tuli. Siellä oli päitä, tuijottavia päitä, ja jostain syystä niillä kaikilla oli aika pitkät hiukset. Kai ne oli kaikki tyttöjä, vaikka unessa siihen ei kiinnittänyt lainkaan huomiota. Joka portaalla oli kylmä, kuollut, tuijottava pää. Ja me oltiin ihan "jee löydettiin päitä!" ja käveltiin alaspäin ja katseltiin niitä.

Tässä vaiheessa uni ei siis vielä ollut yhtään pelottava eikä ahdistava vaan oikein mukava.

Mutta sitten me mentiin takaisin ylös jutellen niistä päistä. Enkä tiedä mitä siinä sitten niinkuin tapahtui, mutta jotenkin uni muuttui ihan totaalisesti. Siihen asti olin ollut koko ajan unessa minä, ja uni oli tapahtunut minun silmieni takaa. Sitten yhtäkkiä katsoinkin sitä ulkopuolelta, kuin elokuvaa.

Se koulu oli yhtäkkiä hiukan erilainen, ja siellä oli tiski ja tiskin takana sellainen salkkunainen, jolla oli tummanharmaa puku ja vaaleat hiukset ponnarilla, tummaa huulipunaa. Kyllä te tiedätte, sellainen stereotypiabisnesnainen. Sitten siihen tiskille tuli joku tyyppi, nojaili rennosti siihen tiskiin ja se bisnesnainen otti jonkun narun, kuristi sen ja repäisi sen pään irti. Ja tässä kohdassa uni muutui painajaisuneksi, koska siellä koulussa alkoi aivan sairas paniikki. Kaikki kirkui ja juoksi pakoon ihan sekopäisinä ja sitten olin siellä itsekin ja yritin kirkua eikä tullut ääntä ja yritin juosta mutten voinut. Tyypillistä painajaista, juosta pakoon jotain epämääräistä.

Sitten siellä tuli sellainen juttu että osa ihmisistä yritti koko ajan repiä toisilta päätä irti, ja se johtui jotenkin niistä päistä. Siitä, että niitä oli tuotu pois portailta tai jotain sellaista. Ja se koulu jotenkin muuttui tavallaan ostoskeskukseksi, koska siellä oli rullaportaat, ja kaikki oli kauhean epäluuloisia. Laukkuja ei saanut pitää, koska niiden hihnoilla pystyi kuristamaan.

Ja sitten siinä oli jotain kohtauksia missä joku melkein kuristettiin tms. tavallista paskaa.

....

Jaa, eli ainoa pelottava kohta oli se missä yritin kirkua ja juosta mutten voinut. Tällaisia unia on ollut viime aikoina tosi usein.