Tavallaan tajusin vähän aikaa sitten, että olen koko elämäni etsinyt yhtä asiaa. Toki olen etsinyt ja kaivannut muitakin asioita, mutta yksi on aina ollut hakusessa. Sellainen, mitä jotkut sanoisivat parhaaksi ystäväksi. En kuitenkaan oikein tiedä miten luokittelisin käsitteen 'paras ystävä', joten en tiedä onko termi oikea.

Sellainen joka ymmärtää, joka tietää minusta kaiken eikä tuomitse. Jonka luokse voi aina mennä, jolle voi aina soittaa, joka auttaa ja ymmärtää ja välittää. Sanoo kilttejä asioita, pitää minua ehkä suloisena ja kehuu aina välillä. En tiedä haluaisinko, että kuulen että minua rakastetaan. En usko. En pidä sitä niin tärkeänä. Haluan mieluummin, että se osoitetaan jotenkin. Tekstarin voi lähettää silloinkin kun minä en ensin lähetä. Haluan nähdä kun sen jonkun kasvot kirkastuvat kun se näkee minut.

Sellaista toivon. Ihan mahdoton haave. "Täydellinen ystävä". Tai no, eihän sen tarvitsisi täydellinen olla. Mutta jos rakastan ystävääni, huonot puolet yleensä eivät haittaa vaan naurattavat tai pidän niistäkin. Eli inhoan jotain asiaa, mutta pidän siitä silti. Hiukan vaikeaa selittää. En usko että ymmärtäisit.

Nyt alkoi ahdistaa. Kuka tahansa voi lukea tätä blogia. Tiedän sen. Siksi päätin kirjoittaa jotain tuollaista millä ei oikeastaan ole väliä. Se on pelkkä haave. Ehkä se toteutuu joskus, luultavasti ei. En ole kertonut mitään olennaista itsestäni, en mitään huikeita paljastuksia sieluni muodosta. Halusin kuitenkin kirjoittaa tänne jotain. Tämä on aika kivaa. Kirjoitan yleensä vain novelleja ja sellaista.

Haluaisin hameen. Sellaisen suloisen kellohameen jota voi pitää kesällä kun on kuuma. Ja uudet sukkahousut, raidalliset. Jotkut hieeenot. Kengätkin olisi kivat, mutta voin miettiä niitä myöhemmin. jos nyt ensiksi saisin hameen etten paahdu kesällä ihan muusiksi. Hameen pitää olla musta, siinä voisi olla vaikka röyhelöä ja jotain sellaista. Kivaa. Mikä tekee iloiseksi.

Mutta jalkani saisivat olla kyllä paljon kapeammat. Sellaiset solakat. Nyt ne on tuollaiset rumat enkä tykkää niistä. Finnejä minulla ei onneksi ole kuin muutama eikä nekään missään hirveän näkyvässä paikassa kuten nenässä tai poskissa.

Olen alkanut käydä lenkillä joka aamu paitsi lauantaina ja sunnuntaina koska silloin nukun ihan liian myöhään. Haluan käydä juoksemassa aamulla kun siellä ei ole ketään katsomassa miten lönköttelen eteenpäin. Ehkä minusta tulee hoikka nyt kun urheilen. Tai ehkä ei. Nyt olen tällainen kuulemma 'normaalipainoinen'. Mikä ihme on normaalipainoinen? En halua olla normaalipainoinen, haluan olla sellainen mistä itse pidän. Nukke. Nukke, olla itse oma nukkeni jolle pukea nättejä vaatteita.

Roman Dirge on mahtava mies.

"A dirge for her in that she died so young.
- Edgar Allan Poe Lenore"